Aika ajoin sosiaalisessa mediassa nousevat esiin ”vaikeat” kielet ja niiden oppimisen mahdottomuus. Vaikeiksi kieliksi määritellään usein sellaiset kielet, joissa ei käytetä prepositioita (esim. suomi tai viro) tai joissa äänenpainot ja -korkeudet muuttavat sanan merkitystä (esim. kiina tai japani). Vaikeiksi voidaan luokitella myös kielet, joissa on paljon tarkkoja sääntöjä (esim. saksa) tai joissa käytetään erilaisia aakkosia (esim. venäjä).
Todellisuudessa mikään kieli ei ole liian vaikea opittavaksi!
Mikä tekee kielestä vaikean?
Vaikea on erittäin subjektiivinen käsite. Kielten vaikeus riippuu myös pitkälti siitä, mikä on kielenoppijan oma äidinkieli sekä muu kielitaito.
Yleisesti ottaen italiaa ja espanjaa pidetään helppoina kielinä, mutta joillekin näiden kielten verbien monet taivutusmuodot voivat olla liikaa. Saksan kielen monet kielioppisäännöt ja tarkka sanajärjestys pelottavat monia, mutta toisaalta sääntöjen olemassaolo voi tehdä opiskelusta helpompaa: ainakin on selvät sävelet, kuinka lauseita muodostetaan, toisin kuin vaikka suomen kielessä, jossa sanajärjestys on melko vapaa.
Sana ”vaikea” nostaa monella jo ihokarvat pystyyn. Jos ajattelee, että jokin kieli on liian vaikea, on hankala päästää siitä ajatuksesta irti ja oikeasti oppia, vaikka todellisuudessa jokaista kieltä voi oppia olemalla ahkera ja harjoittelemalla rutiininomaisesti.
Asenne ratkaisee
Kaikki puhutut kielet ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa ihmisten väliseen kommunikaatioon. Voidaan siis ajatella, että koska kielet ovat ihmisen itsensä tuottamaa, ei ole olemassa kieltä, joka olisi liian vaikea opittavaksi. Kyse on enemmänkin asenteesta ja motivaatiosta!
Oletko aina halunnut opiskella ranskaa tai japania? Miksi et kokeilisi jo tänään!
A mighty mix of language learning professionals, engineers, designers, user interface developers, gamers and psychologists.
Ei kommentteja