Jos sana loppuu kirjaimiin a, ä, o, ö, u tai y, sanan lopussa ei tapahdu muutoksia ennen päätettä.

vauva: vauvan nimi

isä: isän nimi

vaimo: vaimon nimi

 

Sanatyyppi e → ee

Jos sanan perusmuodon viimeinen kirjain on e, se on e-sanatyyppi. Sanan vartaloon lisätään toinen e. Yksikön partitiivissa lisätään -tta/-ttä.

oire: Milloin oireet alkoivat?

vene: Soudamme veneellä.

huone: Meillä on neljä huonetta ja keittiö.

 

Sanatyyppi i → i

i-loppuiset sanat jaetaan useaan eri ryhmään sen mukaan, mitä muutoksia sanan lopussa tapahtuu. Nuoremmissa i-loppuisissa sanoissa muutosta ei tapahdu ollenkaan. Tähän ryhmään kuuluu paljon lainasanoja muista kielistä, esim. kurssi, hotelli, bussi. 

 

Sanatyyppi i → e

Voit erottaa i-loppuiset sanatyypit toisistaan merkitykseltään. Yleensä sanat, jotka viittaavat luontoon, eläimiin tai kehonosiin, ovat vanhoja i-loppuisia sanoja. Vanhoissa i-loppuisissa sanoissa i vaihtuu e:ksi, kun lisätään pääte.

suomi, kieli: Suomen kielen kurssi alkaa yhdeksältä.

 

Jotkin sanat saattavat näyttää vanhoilta sanoilta, mutta todellisuudessa nekin ovat lainasanoja ja tulivat suomen kieleen suhteellisen varhain. Sellaisia ovat esim. sanat äiti, kahvi, hissi, joissa i ei vaihdu e:ksi. 

kahvi: Minä en pidä kahvista.

äiti: Mikä sinun äidin nimi on?

 

Vanhat i-loppuiset sanat saavat partitiivissa eri päätteet. Jos sana loppuu -ki, -pi, -ti, -mi, -vi, se saa yksikön partitiivissa päätteen -a/-ä. Jos sana loppuu -hi, -li, -ri, se saa yksikön partitiivissa päätteen -ta/-tä.

suomi: Minä opiskelen suomea.

järvi, joki: Kuinka monta jokea ja järveä Suomessa on?

lohi: Joessa on lohta.

kieli: Mitä kieltä sinä puhut?

meri: Katselen merta.

 

Sanatyyppi si → de (te)

Jos vanha sana loppuu -si, se saa yksikön partitiivissa päätteen -tta/-ttä ja muissa sijamuodoissa vartalo loppuu de-. Esim. sana uusi kuuluu tähän ryhmään.

Minä etsin uutta asuntoa.

Uudessa hississä on iso peili.

Muutin eilen uuteen kotiin.