Skip to content
  • Miten WordDive toimii?
    • Mobiilisovellus
    • Artikkelit
    • Kokemuksia WordDivesta
  • Opi kieli
    • Englanti
    • Espanja
    • Suomi
    • Ruotsi
    • Saksa
    • Ranska
    • Italia
    • Viro
    • Venäjä
    • Japani
    • Kielioppi
    • Lahjakortti
  • Abikurssit
    • Englannin abikurssi
    • Ruotsin abikurssi
  • Yrityksille
  • Meistä
    • Ura WordDivella
  • Ota yhteyttä
    • Usein kysytyt kysymykset
    • Medialle

Suomen kielioppi

5. Sanatyypit

5.1 Vokaaliloppuiset sanatyypit

  • Esittely

  • 1. Vokaaliharmonia
  • 1.1 Vokaaliharmonia

  • 2. KPT-vaihtelu
  • 2.1 Tavallinen KPT-vaihtelu

  • 2.2 Käänteinen KPT-vaihtelu

  • 3. Sijamuodot
  • 3.1 Nominatiivi / T-monikko

  • 3.2 Genetiivi

  • 3.3 Partitiivi

  • 3.4 Paikallissijat – Missä? Mistä? Mihin?

  • 3.5 Paikallissijojen käyttöä

  • 3.6 Essiivi (-na/-nä) vs. translatiivi (-ksi)

  • 4. Objekti
  • 4.1 Objektin muodostus ja käyttö

  • 5. Sanatyypit
  • 5.1 Vokaaliloppuiset sanatyypit

  • 5.2 Konsonanttiloppuiset sanatyypit

  • 6. Verbit
  • 6.1 Verbin persoonataivutus

  • 6.2 Verbityypit

  • 6.3 Rektio

  • 6.4 Verbi + verbi

  • 6.5 Imperfekti

  • 7. Monikon partitiivi
  • 7.1 Monikon partitiivin käyttö ja muodostus

  • 8. Pronominit
  • 8.1 Persoonapronominit

  • 8.2 Demonstratiivipronominit

  • 9. Lausetyypit
  • 9.1 Lausetyypit

  • 10. Puhekieli
  • 10.1 Vokaali- ja konsonanttimuutokset

  • 10.2 Verbit puhekielessä

  • 10.3 Me-passiivi

  • Esittely

  • 1. Vokaaliharmonia

  • 1.1 Vokaaliharmonia

  • 2. KPT-vaihtelu

  • 2.1 Tavallinen KPT-vaihtelu

  • 2.2 Käänteinen KPT-vaihtelu

  • 3. Sijamuodot

  • 3.1 Nominatiivi / T-monikko

  • 3.2 Genetiivi

  • 3.3 Partitiivi

  • 3.4 Paikallissijat – Missä? Mistä? Mihin?

  • 3.5 Paikallissijojen käyttöä

  • 3.6 Essiivi (-na/-nä) vs. translatiivi (-ksi)

  • 4. Objekti

  • 4.1 Objektin muodostus ja käyttö

  • 5. Sanatyypit

  • 5.1 Vokaaliloppuiset sanatyypit

  • 5.2 Konsonanttiloppuiset sanatyypit

  • 6. Verbit

  • 6.1 Verbin persoonataivutus

  • 6.2 Verbityypit

  • 6.3 Rektio

  • 6.4 Verbi + verbi

  • 6.5 Imperfekti

  • 7. Monikon partitiivi

  • 7.1 Monikon partitiivin käyttö ja muodostus

  • 8. Pronominit

  • 8.1 Persoonapronominit

  • 8.2 Demonstratiivipronominit

  • 9. Lausetyypit

  • 9.1 Lausetyypit

  • 10. Puhekieli

  • 10.1 Vokaali- ja konsonanttimuutokset

  • 10.2 Verbit puhekielessä

  • 10.3 Me-passiivi

Jos sana loppuu kirjaimiin a, ä, o, ö, u tai y, sanan lopussa ei tapahdu muutoksia ennen päätettä.

vauva: vauvan nimi

isä: isän nimi

vaimo: vaimon nimi

 

Sanatyyppi e → ee

Jos sanan perusmuodon viimeinen kirjain on e, se on e-sanatyyppi. Sanan vartaloon lisätään toinen e. Yksikön partitiivissa lisätään -tta/-ttä.

oire: Milloin oireet alkoivat?

vene: Soudamme veneellä.

huone: Meillä on neljä huonetta ja keittiö.

 

Sanatyyppi i → i

i-loppuiset sanat jaetaan useaan eri ryhmään sen mukaan, mitä muutoksia sanan lopussa tapahtuu. Nuoremmissa i-loppuisissa sanoissa muutosta ei tapahdu ollenkaan. Tähän ryhmään kuuluu paljon lainasanoja muista kielistä, esim. kurssi, hotelli, bussi. 

 

Sanatyyppi i → e

Voit erottaa i-loppuiset sanatyypit toisistaan merkitykseltään. Yleensä sanat, jotka viittaavat luontoon, eläimiin tai kehonosiin, ovat vanhoja i-loppuisia sanoja. Vanhoissa i-loppuisissa sanoissa i vaihtuu e:ksi, kun lisätään pääte.

suomi, kieli: Suomen kielen kurssi alkaa yhdeksältä.

 

Jotkin sanat saattavat näyttää vanhoilta sanoilta, mutta todellisuudessa nekin ovat lainasanoja ja tulivat suomen kieleen suhteellisen varhain. Sellaisia ovat esim. sanat äiti, kahvi, hissi, joissa i ei vaihdu e:ksi. 

kahvi: Minä en pidä kahvista.

äiti: Mikä sinun äidin nimi on?

 

Vanhat i-loppuiset sanat saavat partitiivissa eri päätteet. Jos sana loppuu -ki, -pi, -ti, -mi, -vi, se saa yksikön partitiivissa päätteen -a/-ä. Jos sana loppuu -hi, -li, -ri, se saa yksikön partitiivissa päätteen -ta/-tä.

suomi: Minä opiskelen suomea.

järvi, joki: Kuinka monta jokea ja järveä Suomessa on?

lohi: Joessa on lohta.

kieli: Mitä kieltä sinä puhut?

meri: Katselen merta.

 

Sanatyyppi si → de (te)

Jos vanha sana loppuu -si, se saa yksikön partitiivissa päätteen -tta/-ttä ja muissa sijamuodoissa vartalo loppuu de-. Esim. sana uusi kuuluu tähän ryhmään.

Minä etsin uutta asuntoa.

Uudessa hississä on iso peili.

Muutin eilen uuteen kotiin.

Opi suomea
Alkuun 5.2 Konsonanttiloppuiset sanatyypit
Murra kielimuuri suomalaisen menetelmän avulla
Apple app store
Google play store
Suomalaisen palvelun Avainlippu-merkki.
  • Aktivoi koodi tai avain
  • Osta lahjakortti
  • Kielioppi
  • Artikkelit
  • Käyttöehdot
  • Tietosuojaseloste
  • Saavutettavuusseloste
  • Evästeasetukset

Sosiaalinen media

Facebooking logo. Instagramin logo LinkedInin logo.

Tilaa uutiskirje

Tilaa