Kun lauseessa on kaksi verbiä peräkkäin, se, missä muodossa jälkimmäinen verbi on, riippuu täysin ensimmäisestä verbistä. Suomen kielessä on kolme pääsääntöä tähän.
Verbi + perusmuoto
Verbit, jotka ilmaisevat mahdollisuutta ja välttämättömyyttä, tarvitsevat kaverikseen toisen verbin perusmuodossa, esim. haluta, voida, osata, saada, täytyä.
osata: Osaatko soittaa pianoa?
haluta: Haluan käydä Tuomaan markkinoilla.
voida: En voi tulla huomenna.
täytyä: Minun täytyy mennä.
Verbi + -maan/-massa
Suomen kielessä on verbejä, joiden kanssa ei voi käyttää toista verbiä perusmuodossa. Sen sijaan toisen verbin loppuun täytyy lisätä -maan tai -mään. Tätä muotoa käytetään yleensä liikkumista tai aloittamista tarkoittavien verbien kanssa, esimerkiksi mennä, lähteä, auttaa. Ota verbin he-muodosta pois -vat/-vät ja lisää –maan/-mään.
nukkua → he nukku/vat → nukkumaan → Menen nukkumaan yhdeksältä.
vaeltaa → he vaelta/vat → vaeltamaan → Me lähdetään vaeltamaan Nuuksioon.
löytää → he löytä/vät → löytämään → Farmaseutit auttavat löytämään lääkkeet.
Verbin ma-muoto + ssa kertoo, mitä olet tekemässä. Ota verbin he-muodosta pois -vat/-vät ja lisää –massa/-mässä.
ostaa: → he osta/vat → ostamassa → He ovat kaupassa ostamassa ruokaa.
opiskella → he opiskele/vat → opiskelemassa → Olen kirjastossa opiskelemassa.
Ma-muotoa käytetään myös rektioverbien kanssa, esim. käydä + ssa.
tanssia: → he tanssi/vat → tanssimassa → Mä käyn tanssimassa lauantaisin.
Verbi + -minen
Jotkin verbit tarvitsevat kaverikseen substantiivin eikä niiden kanssa voi käyttää toista verbiä. Suomessa verbistä voi tehdä substantiivin, minen-muodon. Ota verbin he-muodosta -vat/-vät pois ja lisää minen-pääte.
soittaa → he soitta/vat → soittaminen
Jos verbin kanssa voi tulla vain substantiivi, käytä minen-muotoa.
pitää + -sta: Pidän kitaran soittamisesta.
olla kiinnostunut + -sta: Olen kiinnostunut kitaran soittamisesta.
rakastaa + partitiivi: Rakastan kitaran soittamista.