Suomen kielessä on erilaisia lausetyyppejä. Lausetyyppi vaikuttaa sanojen paikkaan lauseessa ja sanojen taivutukseen.

Peruslause

Suomen kielen sanajärjestys on vapaa, mutta yleinen sanajärjestys on subjekti (tekijä) + predikaatti (verbi).

Minä olen Tom.

Kysymyslause

Kysymyslauseen sanajärjestys on yleensä: kysymyssana + subjekti (tekijä) + verbi.

Kuka sinä olet?

Mitä lääkäri sanoi?

 

Jos kysymys alkaa verbillä, siihen liitetään pääte -ko/-kö.

Onko tänään perjantai?

Puhutko suomea?

Ymmärsittekö mitä opettaja sanoi?

 

Kun kysymyslause alkaa kieltosanalla, siihen liitetään pääte -ko/-kö.

Eikö tänään ole maanantai?

Etkö syö mitään lääkkeitä siihen?

 

Omistuslause (Minulla on)

Tässä lausetyypissä omistajaan liitetään pääte –lla/-llä ja verbi on aina muodossa on: kuka+llä + on + X.

Minulla on työpaikka.

Iidalla on iso koti.

 

Negatiivisessa Minulla on -lauseessa verbi on aina ei ole ja X on partitiivissa: kuka+lla/llä + ei ole + X partitiivissa.

Minulla ei ole työpaikkaa.

Iidalla ei ole isoa kotia.

 

Kun teet kysymyksen, voit aloittaa sen kysymyssanalla tai verbillä, johon lisätään pääte -ko/-kö.

Onko sinulla sisaruksia?

Millainen perhe sulla on?

 

Imperfektissä myönteisessä Minulla on -lauseessa verbi on aina oli ja kielteisessä ei ollut.

Minulla oli paljon kavereita.

Minulla ei ollut aikaa.

Oliko teillä pöytävaraus?

 

Minulla on -lauseella voi myös ilmaista fyysistä tai psyykkistä tilaa. 

Minulla on jano.

Lydialla on nälkä.

Onko sinulla kylmä?

Meillä ei oo kiire.

Meillä oli hauskaa.

 

Paikkalause (Missä-lause)

Paikkalauseen alussa on paikanilmaus, ja se kertoo, mitä jossakin on: paikka+ssa/lla + on + X.

Keittiössä on pöytä.

Pöydällä on silmälasit.

Suomessa on melkein kolme miljoonaa saunaa. 

 

Kun kerrot, mitä jossakin ei ole, käytä rakennetta: paikka+ssa/lla + ei ole + X partitiivissa.

Keittiössä ei ole pöytää.

Pöydällä ei ole silmälaseja.

Täällä ei ole hyviä kampaajia.

 

Imperfektissä myönteisessä paikkalauseessa verbi on aina oli ja kielteisessä ei ollut.

Näyttelyssä oli paljon pieniä söpöjä eri rotuisia koiria.

Lähellä ei ollut mitään kauppoja.

 

Nesessiivilause (Minun täytyy)

Tässä lauseessa tekijä on N-muodossa (genetiivi): kuka+n + täytyy/pitää/on pakko + verbin perusmuoto. Verbit eivät taivu ja ovat aina hän-muodossa.

Minun täytyy opiskella.

Sinun on pakko vastata kysymykseen.

 

Kysymyslauseessa genetiivi ja verbi vaihtavat paikkaa.

Täytyykö sinun jo lähteä?

Onko teidän pakko treenata joka päivä?

 

Negatiivinen lause: kuka+n + ei tarvitse + verbin perusmuoto.

Huomenna sinun ei tarvitse mennä töihin.

Alexin ei tarvitse nukkua paljon.

 

Imperfektissä: kuka+n + täytyi/piti/oli pakko + verbin perusmuoto.

Minun oli pakko käydä siellä.

Meidän täytyi siivota.

 

Monesta moneen -lause

Kun haluat sanoa, mistä kellonajasta mihin kellonaikaan jotain tapahtuu, käytä mistä mihin -muotoja tai kysymystä monesta moneen.

Lisää pääte -sta/-stä kellonaikaan, jolloin se alkaa. → Monesta?
Lisää pääte -Vn, -hVn, -seen (S-mihin) kellonaikaan, jolloin se loppuu. –> Moneen?

Kylpylä on auki arkisin kahdeksasta kymmeneen.

Terhi on töissä kahdeksasta neljään.

Palaveri kestää puoli yhdestä puoli kahteen.

 

Predikatiivilause (Olla-lause)

Predikatiivilause tarkoittaa lausetta, jossa on verbi olla + adjektiivi/substantiivi. Predikatiivilauseella voi kertoa, kuka tai mikä on millainen.

Sinä olet kiva.

Lammassaari on myös kaunis paikka.

 

Kun kerrot millaista jokin ruoka tai juoma (ainesana), on, adjektiivi on partitiivissa: X + on / ei ole + adjektiivi partitiivissa.

Leipä on tuoretta.

Salaatti on terveellistä.

Kahvi on mustaa.

 

Kun kerrot millaista jokin tekeminen on tai ei ole: -minen + on/ei ole + adjektiivi partitiivissa.

Saunominen on rentouttavaa.

Aamulla herääminen ei ole helppoa.

Onko kitaran soittaminen vaikeaa?

 

Kun lauseen alussa oleva tekijä on monikkosana, lopussa olevat sanat ovat monikon partitiivissa: T-monikko + ovat + monikon partitiivi.

Omenat ovat punaisia.

Tiina ja Iina ovat vahvoja ja itsenäisiä naisia.

Sanotaan, että suomalaiset ovat ujoja.

Me ollaan opiskelijoita.

Kaikki mun kaverit ovat mekaanikkoja.

 

Muutos + tulos -lause

Tällä lausetyypillä voidaan ilmaista joko pysyvää muutosta tai väliaikaista muutosta. Lauseessa käytetään usein tulla-verbiä ja/tai päätettä –ksi.

Menin takki auki ulos ja tulin kipeäksi.

Tule tutkijaksi yliopistoon.

Arja opiskelee hierojaksi.

En mä kyl tiiä mitä täst tulee.

Valmistuin kokiksi.