Lauseenvastikkeet

Lyhennettyä sivulausetta kutsutaan lauseenvastikkeeksi, joka on yleinen kirjoitetussa kielessä. Suomen kielestä poiketen englannissa lauseenvastike erotetaan päälauseesta usein pilkulla: 

Wanting to do something different with her life, Ashley decided to quit her office job.

Ashley halusi tehdä jotain erilaista ja päätti irtisanoutua toimistotyöstään.

Vrt.

Because Ashley wanted to do something different with her life she decided to quit her office job.

Kielteinen lauseenvastike alkaa sanalla not:

Not having checked his calendar, Andy forgot all about the meeting.

Koska Andy ei ollut katsonut kalenteriaan, hän unohti kokouksen täysin.

Aktiivilauseen lauseenvastikkeen verbi on ing-muodossa:

The 49-year-old man stalking the actress was arrested yesterday.

Näyttelijää vainonnut 49-vuotias mies pidätettiin eilen.

Passiivilauseen lauseenvastikkeen verbi on 3. muodossa:

The strawberries sold at the market were very sweet and tasty.

Torilla myydyt mansikat olivat erittäin makeita ja maukkaita.

Having completed the marathon, Shawna was exhausted but happy.

Päästyään maratonin loppuun Shawna oli uupunut, mutta onnellinen.

 

Having been warned about the dangers, they proceeded with caution.

Kuultuaan varoituksia vaaroista, he etenivät varovaisesti.

Tiiviissä kirjallisessa ilmaisussa relatiivisivulause ja aikaa tai syytä ilmaiseva sivulause lyhenevät usein lauseenvastikkeeksi (looking after). Tällöin verbimuoto muuttuu ja joitain sanoja voi jäädä pois: 

The woman looking after the unruly dogs refused to keep them in check.

Kurittomista koirista huolehtinut nainen kieltäytyi pitämästä niitä kurissa.

Vrt. 

The woman, who was looking after the unruly dogs, refused to keep them in check.

Nainen, joka huolehti kurittomista koirista, kieltäytyi pitämästä niitä kurissa.

Epäsuora kerronta

Kun raportoidaan sitä, mitä joku on sanonut, voi käyttää joko lainausmerkkejä (suora kerronta) tai that-lausetta (epäsuora kerronta). Brittienglannissa käytetään useimmiten puolilainausmerkkejä (’) ja amerikanenglannissa kokolainausmerkkejä (”). Suora lainaus erotetaan johtolauseesta pilkulla. Huomaa, että pilkku tulee lainausmerkkien sisäpuolelle, jos virke alkaa suoralla lainauksella. (’I need to think about it for a minute,’ said Sarah.):

Sarah said, ’I need to think about it for a minute.’ 

Sarah sanoi: ”Minun täytyy miettiä sitä hetki”.

Epäsuorassa kerronnassa on aina johtolause (Sarah said) ja raportoitu lause, joka alkaa that-sanalla (that she needed to think about it for a minute). That-konjunktio voidaan kuitenkin myös jättää pois:

Sarah said (that) she needed to think about it for a minute.

Sarah sanoi, että hänen täytyi miettiä sitä hetki.

Aikamuotoja ei muuteta raportoidussa lauseessa, jos johtolauseessa on nykyhetken muoto (preesens, perfekti, futuuri):

Leo says that you can easily do it if you just keep trying.

Leo sanoo, että voit tehdä sen helposti, jos vain jatkat yrittämistä.

Suoraan kerrontaan verrattuna epäsuorassa kerronnassa muuttuvat yleensä aikamuoto (was -> had been), pronominit (I -> she, my -> her) paikanmääreet, ajanmääreet (yesterday -> the day before) sekä kysymyksissä sanajärjestys:

Sarah told me that she had been at the beach with her friends the day before.

Sarah kertoi minulle olleensa rannalla ystäviensä kanssa edellisenä päivänä.

Epäsuorissa kysymyslauseissa on suora sanajärjestys, eli subjekti tulee ennen predikaattia. Huomaathan, että epäsuorassa kysymyslauseessa ei ole kysymysmerkkiä:

Jackie asked me why I always insist on being first everywhere.

Jackie kysyi minulta, miksi aina vaadin olla ensimmäisenä joka paikassa.