Kaikilla ranskan kielen substantiiveilla on suku. Substantiivit ovat joko maskuliineja (esim. kissa > un / le chat) tai feminiinejä (esim. pöytä > une / la table).

Yksi tapa tunnistaa sanan suku on katsoa substantiivia edeltävää määräistä tai epämääräistä artikkelia. Ranskan kielessä lähes kaikkia substantiiveja (99 % tapauksista) edeltää artikkeli. Toinen tapa tunnistaa substantiivin suku on oppimalla tunnistamaan tyypilliset sanojen päätteet, kuten -acle, -ace, -ier maskuliinissa ja -ade, -ale, -elle feminiinissä.

Määräistä artikkelia käytetään, kun puhutaan tietystä henkilöstä, eläimestä, asiasta, valtiosta, konseptista jne. käyttämällä le/l’ (mask.), la/l’ (fem.) tai les (monikko).

Epämääräistä artikkelia käytetään, kun puhutaan ennalta tuntemattomasta henkilöstä, eläimestä, asiasta, valtiosta, konseptista jne. käyttämällä un (mask.), une (fem.) tai des (monikko):

Un chat est dans la salle. 

Kissa on huoneessa.

*Jos substantiivi alkaa vokaalilla tai hiljaisella “h”:lla, le tai la lyhennetään l’:ksi, jotta vältetään peräkkäisiä vokaaleja:

sairaala > un hôpital / l’hôpital

appelsiini > une orange / l’orange 

Partitiiviset artikkelit: de, du, de la, de l’, ja des

Partitiivisia artikkeleita käytetään substantiivien kanssa ilmaisemaan määrittelemätöntä määrää, esimerkiksi kun substantiivi on osa jotain kokonaisuutta. Du:ta käytetään ennen maskuliineja, de la:ta ennen feminiinejä ja de l’:ta ennen substantiiveja, jotka alkavat vokaalilla tai hiljaisella “h”:lla (huolimatta substantiivin suvusta tai luvusta). Des:iä käytetään viittaamaan monikkoon, jonka lukumäärää ei voida laskea. Huomaa, että de tai d’ on käytössä kieltolauseissa: 

Tykkään syödä leipää aamiaiseksi. > J’aime manger du pain au petit déjeuner.

Hän (fem.) ei syö lihaa. Hän on vegaani. > Elle ne mange pas de viande. Elle est végane.