7. Mennyt aika
Aikamuotoja on italiassa kolme: mennyt aika, preesens ja futuuri.
Menneen ajan muotoja on useampia, mutta kaksi puhekielessä yleisintä muotoa ovat yhdistetty perfekti ja imperfekti.
AMARE – rakastaa
| Yhdistetty perfekti – passato prossimo | Imperfekti – imperfetto |
|---|---|
| io ho amato | io amavo |
| tu hai amato | tu amavi |
| lui/lei/Lei ha amato | lui/lei/Lei amava |
| noi abbiamo amato | noi amavamo |
| voi avete amato | voi amavate |
| loro hanno amato | loro amavano |
Yhdistetty perfekti muodostuu apuverbistä (essere tai avere, jotka esitellään tarkemmin luvussa 8) ja pääverbistä (tässä tapauksessa amare).
Yhdistettyä perfektiä käytetään, kun viitataan lähimenneisyyteen:
Questa settimana ho lavorato tanto.
Tällä viikolla tein paljon töitä.
Yhdistettyä perfektiä käytetään kuitenkin myös silloin, kun jollakin kauan sitten tapahtuneella on vaikutus nykyhetkeen:
Ho conosciuto Maria quando ero bambina.
Tutustuin Mariaan, kun olin lapsi (viitaten siihen, että olette vieläkin ystäviä).
Imperfekti viittaa toimintaan, joka on alkanut menneisyydessä, mutta jota ei kuitenkaan olla viety loppuun. Imperfekti ilmaisee siten esimerkiksi menneisyydessä meneillään olevaa toimintaa:
Che cosa facevi? – Parlavo al telefono.
Mitä olit tekemässä? – Puhuin puhelimessa.
Imperfektiä käytetään myös, kun puhutaan menneisyydessä säännöllisesti tapahtuneesta asiasta:
Quando ero piccola, andavamo al mare ogni estate.
Kun olin lapsi, menimme rannalle joka kesä.
Lopuksi, imperfektiä voidaan käyttää kuvaamaan osittain samanaikaista toimintaa perfektissä olevan verbin kanssa. Tällöin perfektin ilmaisema toiminta keskeyttää imperfektin kuvaaman toiminnan:
Mentre uscivo, ho incontrato il mio vicino di casa.
Kun lähdin ulos, tapasin naapurini.