Ruotsin kielessä on kolme sanajärjestystä: päälauseen suora tai käänteinen sanajärjestys ja sivulauseen sanajärjestys.

Päälauseen tunnistaa siitä, että se sisältää itsenäisen ajatuksen ja pystyy muodostamaan yksinään järkeenkäyvän virkkeen. Sivulause täydentää tai tarkentaa päälauseen tarjoamaa tietoa, eikä se ole mielekäs yksinään ilman päälausetta.

Sivulauseen sanajärjestys on aina suora.

Sanajärjestyksen muistisääntönä on KONSUKIEPRE. KON tarkoittaa konjunktioita ja kaikkia muita rakenteita, jotka aloittavat sivulauseen. SU tarkoittaa subjektia, KIE tarkoittaa kieltosanoja ja kaikkia muita liikkuvia määreitä, ja PRE tarkoittaa predikaattia.

Seuraavassa esimerkissä sivulauseen alku on lihavoitu.

Det är kul att jag redan kan gå hem.

On kivaa, että voin jo lähteä kotiin.

Alistuskonjunktiot

Yleisiä sivulauseen aloittavia alistuskonjunktioita ovat mm.:

att = että

när, då = kun

fast = vaikka

fastän, även om = vaikka(kin)

om = jos

eftersom = koska

innan, förrän = ennen kuin

för att, så att = jotta

medan = sillä aikaa kun

tills = kunnes

ju – desto = mitä – sitä

Sivulause voi myös olla ennen päälausetta. Tässäkin tapauksessa sivulauseen sanajärjestys on KONSUKIEPRE. Päälauseen sanajärjestys vaihtuu käänteiseksi (predikaatti ennen subjektia):

Eftersom litteratur inte är ett av mina intressen, läser jag inte så mycket.

Koska kirjallisuus ei ole yksi mielenkiinnon kohteistani, en lue kovin paljoa.

Relatiivilause

Relatiivilauseissa on myös sivulauseen sanajärjestys. Relatiivilauseen aloittavia sanoja ovat mm.:

som = joka, mikä, jotka, mitkä

vilket = mikä, mitä

vars = jonka, joiden

där = jossa

dit = jonne

då = jolloin

Det är någonting som Jesse inte förstår.

Se on jotain, mitä Jesse ei ymmärrä.