Ruotsin kielessä on kolme sanajärjestystä: päälauseen suora tai käänteinen sanajärjestys ja sivulauseen sanajärjestys.

Päälauseen tunnistaa siitä, että se sisältää itsenäisen ajatuksen ja pystyy muodostamaan yksinään järkeenkäyvän virkkeen. Sivulause täydentää tai tarkentaa päälauseen tarjoamaa tietoa, eikä se ole mielekäs yksinään ilman päälausetta.

Päälauseen suora sanajärjestys

Päälauseen suora sanajärjestys noudattaa peruskaavaa, jossa ensimmäisenä lauseessa tulee lauseen subjekti eli tekijä, sen jälkeen lauseen predikaatti eli verbi ja viimeisenä lauseen objekti eli kohde. Liikkuvat määreet (kieltosanat ja tietyt adverbit, esim. inte, ej, alltid, kanske, redan) sijoitetaan ensimmäisen verbin jälkeen. Aivan lauseen loppuun voidaan tarpeen tullen lisätä tapaa, paikkaa tai aikaa kuvaavia määreitä (esim. tydligt, i sängen, på morgonen).

Päälauseen suoran sanajärjestyksen muistisääntö on SPLOTPA – subjekti, predikaatti, liikkuva määre, objekti, tapa, paikka, aika:

Jenny köpte en ny bok i går.

Jenny osti eilen uuden kirjan.

Hon vill inte äta frukost hemma i morgon.

Hän ei halua syödä huomenna aamiaista kotona.

Päälauseen käänteinen sanajärjestys

Päälauseen käänteistä sanajärjestystä tarvitaan, kun lauseen aloittaa jokin muu rakenne kuin tekijä. Tämä rakenne voi olla esimerkiksi ajan tai paikan määre. Käänteisessä sanajärjestyksessä predikaatti ja subjekti vaihtavat paikkoja.

Päälauseen käänteisen sanajärjestyksen muistisääntö on MPSLOTPA – määre, predikaatti, subjekti, liikkuva määre, objekti, tapa, paikka, aika:

Där lyssnade vi alltid på rockmusik.

Siellä kuuntelimme aina rockmusiikkia.

Idag har jag inte haft tid att laga mat.

Tänään minulla ei ole ollut aikaa laittaa ruokaa.

Huomaa, että päälauseessa predikaatti pysyy aina paikallaan lauseen toisena jäsenenä, vaikka lauseen aloittaa jokin muu lauseenjäsen kuin subjekti. Subjekti ja predikaatti ovat myös aina vierekkäin:

• Suora: Max spelar piano i flera timmar hemma.
• Käänteinen: Hemma spelar Max piano i flera timmar.