Edellinen artikkeli osoitti sanaston omaksumisen kompleksisen luonteen: uusia sanoja ei opita heti kertaheitolla, vaan kyseessä on monivaiheinen, asteittain karttuva prosessi, joka yleensä etenee reseptiivisestä produktiiviseen sanaston hallintaan.
Tämän prosessin ensimmäisiä vaiheita voidaan pitää keskeisinä – sanan oikeinkirjoituksen, ääntämisen ja täsmällisen merkityksen oppiminen muodostaa vankan pohjan kielen kokonaishallinnalle. Mutta prosessin seuraava vaihe on ratkaiseva: jos kielenoppija ei onnistu tallentamaan muistiinsa juuri oppimaansa uutta tietoa, lopullinen tavoite eli uuden sanan oppiminen pysyvästi ei toteudu. Seuraavassa tarkastelemme yksityiskohtaisemmin muistin roolia sanaston oppimisprosessissa lähtökohtanamme se, että tiedon muistiinpainaminen on itse asiassa oppimisen ytimessä (1).
Muistin tasot
Aivan aluksi on syytä lyhyesti määritellä informaation mieleenpainamiseen osallistuvat muistin osat. Seuraava klassinen, kolmiosainen malli on laajasti tunnustettu psykologian piirissä (2):
(1) Sensorinen muisti. Kun ensimmäisen kerran näemme tai kuulemme uuden sanan, tämä aistihavainto otetaan vastaan sensorisen muistin kautta. Se pystyy varastoimaan tietoa alle sekunniksi, oikeastaan vain juuri riittävästi tiedon siirtämiseksi (2) työmuistiin (myös lyhytkestoinen muisti), jota pidetään kielellisten toimintojen sekä yleensäkin oppimisen kannalta muistin keskeisempänä komponenttina. Se säätelee sensorisesta muistista tulevaa informaatiota ja käsittelee sitä pitkäaikaista varastointia varten sekä toisaalta hakee ja palauttaa mieleen tietoa pitkäkestoisesta muistista. Sen kesto ja kapasiteetti ovat rajallisia: se pystyy säilyttämään tietoa noin 20 sekuntia ja vain korkeintaan seitsemän muistiyksikköä kerrallaan. (3) Säilömuistilla (myös pitkäkestoinen muisti) on puolestaan rajaton kapasiteetti. Se sisältää kaiken tietomme ja on paljon työmuistia vakaampi: jos tieto on onnistuneesti siirretty säilömuistiin, se muistetaan pitkään.
Sanat on helppo unohtaa
Ihanteellisessa tilanteessa aistijärjestelmän kautta havaittu uusi sana siirtyy pysyvästi säilömuistiin, kun se on ensin asianmukaisesti prosessoitu työmuistissa. Valitettavasti kuitenkin arviolta jopa 80% opitusta häviää 24 tunnin sisällä oppimisesta (3).
Suurin osa tästä unohtamisesta tapahtuu heti oppimissession jälkeen, mutta – vaikka unohtamisen todennäköisyys tämän ensimmäisen “suurmenetyksen” jälkeen asteittain pienenee – huono uutinen on se, että unohtamista voi tapahtua myös säilömuistiin varastoituneiden sanojen kohdalla. (4) Tämä muistijäljen kulumiseksi kutsuttu unohtaminen liittyy tiettyihin viime artikkelissa analysoituihin sanaston hallinnan peruspiirteisiin: tietyn sanan osaaminen ei ole luonteeltaan kyllä tai ei -tyyppistä, vaan jatkumo, jolla osaamiseen syvyys vaihtelee merkittävästi. Sanat, jotka osaamme vain reseptiivisesti, ovat luonnollisesti helpompia unohtaa. Lisäksi näyttää myös siltä, että sanasto unohtuu yleensäkin herkemmin kuin kielen sääntöpohjaiset aspektit, kuten kielioppi (4).
Mitä sitten voidaan tehdä unohtamisen välttämiseksi?
Koska sanat on niin helppo unohtaa, on ensiarvoisen tärkeää, että kielen oppimisessa etsitään ja hyödynnetään strategioita, jotka auttavat tekemään opitun sanaston muistijäljestä lujemman ja pitkäkestoisemman. Thornbury (3) on koonnut alan tutkimustulosten pohjalta kattavan listan periaatteita, joita noudattamalla voi parantaa todennäköisyyttä sanaston pitkäkestoiseen säilymiseen muistissa. Seuraavassa listaamme näistä kuusi ensimmäistä, jotka ovat samalla myös kaikkein oleellisimpia.
Toisto. Jotta sana voidaan oppia pysyvästi, sille on altistuttava useaan kertaan. Toiston tehokkuus kasvaa edelleen, jos sanaa kerrataan tietyin aikavälein niin, että aikaa näiden toistojen välissä pidennetään asteittain.
Mieleenpalautus. Kun oppijan pitää palauttaa sana mieleensä, esimerkiksi käyttämällä sanaa kirjoitetussa lauseessa, sana on paljon helpompi muistaa tulevaisuudessa.
Jaksottaminen. Muistaminen tehostuu, jos oppiminen jaksotetaan pieniin pätkiin yhtäjaksoisen opiskelun sijaan.
Tahdittaminen. Oppimistulokset paranevat, jos oppijan yksilöllistä oppimisrytmiä ja -tyyliä kunnioitetaan ja hänelle annetaan riittävästi aikaa suorittaa tarvitsemansa muistiprosessointi.
Käyttö. Sanojen käyttäminen on paras tapa taata niiden onnistunut tallentuminen säilömuistiin. Tätä voidaan kutsua “Käytä tai kadota” -periaatteeksi (Use It or Lose It).
Kognitiivinen syvyys. Sanat painuvat paremmin muistiin, kun käyttäjä joutuu tekemään päätöksiä niiden suhteen (esim. pohtimaan sanan oikeaa kirjoitusasua). Mitä vaativampia nämä päätökset ovat kognitiivisesti, sitä parempia ovat tulokset.
Tiivistäen voidaan sanoa, että sanojen toistuva kertaaminen on tarpeen, jotta sanat tallentuisivat pysyvästi muistiin. Yksinkertainen toistaminen on hyvä keino pitää tietoa mielessä, mutta oikeanlainen kertaaminen prosessoinnin syvyyttä lisäämällä on keskeistä, jotta tämä tieto siirtyisi varsinaiseen pitkäkestoiseen säilömuistiin (5).
Tässä ja edellisessä artikkelissa olemme tarkastelleet toisen ja vieraan kielen sanaston omaksumisen mekanismeja. Lopputulema on, että sanavaraston laajentaminen on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta myös, että on olemassa tapoja tehdä tästä prosessista tehokkaampi ja vaivattomampi. Seuraavassa artikkelissa lähestymme aihetta käytännönläheisemmin sekä tiivistämme tämän artikkelisarjan kolmessa ensimmäisessä osassa oppimaamme hahmottelemalla optimaalisia strategioita sanaston opetukseen ja oppimiseen.
Kiitos, että luit tämänkertaisen artikkelimme. Iloa kielen oppimiseen!
Mona
WordDive-tiimi
Lähteet
(1) Kersten, Saskia (2010). The Mental Lexicon and Vocabulary Learning: Implications for the Foreign Language Classroom. Tübingen: Narr.
(2) Lefrançois, Guy R. (2006). Theories of Human Learning. What the old woman said. Belmont: Thomson Wadsworth.
(3) Thornbury, Scott (2002). How to teach vocabulary. Harlow: Longman.
(4) Schmitt, Norbert (2000). Vocabulary in Language Teaching. Cambridge University Press.
(5) Goldstein, E. Bruce (2008). Cognitive Psychology: Connecting Mind, Research and Everyday Experience. London: Thomson Wadsworth.
A mighty mix of language learning professionals, engineers, designers, user interface developers, gamers and psychologists.
Ei kommentteja